maanantai 24. maaliskuuta 2014

Harvinainen kohtaaminen leopardin kanssa


Tansania. Puolipilvistä kuumuutta. 28 astetta. Lomafiilis 166%

Maanantaipäivän ohjelmassa oli aamun game drive Manyara-järveä reunustavassa trooppisen metsän ja kosteikkoalueen muodostamassa luonnonpuistossa. Edeltävän yön nukuimme ns. telttamajoituksessa, joka rehellisyyden nimissä ei ole mikään varsinainen teltta ainakaan suomalaisen käsityksen mukaan, vaan kiinteä, puurakenteinen ja telttakangasseinäinen "mökki", josta löytyy kaikki perusmukavuudet porsliinipytystä ja suihkusta aina hiustenkuivaajaan ja vedenkeittimeen saakka.

Kirurumu Tended Camp sijaitsee korkealla ylängöllä, mistä on melkoisen mukava näköala alas kohti Manyara-järveä. Hotellin palkkaamat Maasaimiehet hoitavat alueen vartionnin ja he vahtivat myös sen, etteivät villieläimet eksy alueella ja että matkailijat löytävät omiin "telttoihinsa" ja ravintolaan. Opastus ja valojen näyttäminen onkin tarpeen, sillä tiheässä ja vehreässä pusikkomaisessa pensaikossa risteilevillä poluilla voisi helposti eksyä varsinkin pimeän aikaan, joten Maasaimiehillä riittää touhua kellon ympäri.

Aamiaisen jälkeen lähdimme laskeutumaan alas järven luonnonpuistoon ja vartin päästä yöpaikasta lähdettyämme ajelimme jo sademetsältä vaikuttavassa tiheässä viidakossa. Kuskimme Isac kertoi meille, että metsä ei kuitenkaan ole varsinaista sademetsää, vaan sitä kutsutaan trooppiseksi metsäksi. Vehreä metsä kuhisi kuitenkin elämää ja muutaman hetken sisällä pääsimme heti seuraamaan monien eri eläinlajien arkea aivan lähietäisyydeltä. Paviaaneja, simpansseja, pienempiä siniapinoita ja monenlaisia eri lintulajeja näkyi kaikkialla ympäristössämme. Pysähdyimme aina hetken päästä kuvaamaan ja kiikaroimaan, kun joku meistä pongasi puiden oksilta tai viidakon siimeksestä jotain kiinnostavaa.

Oli upeaa päästä seuraamaan apinalauman keskinäistä kisailua puiden rungoilla ja oksistossa. Äitiapinat hoivasivat ja vahtivat tarkkoina pienokaisiaan ja vähän vanhempi nuoriso kirmasi pitkin ympäröivää metsää. Jaanan ihastuneesta katseesta ja huokailusta päätellen aloin jo pelätä, että kohta meillä olisi autossa kotiin viemisiksi ihan pieni, vastasyntynyt apinavauva, mutta onneksi sen emo piti pikkuisestaan sen verran hyvää huolta, ettei meillä olisi ollut mitään mahdollisuutta ruveta "lapsenryöstöön". Kieltämättä tuollainen pieni apinavauva varsin suloiselta vaikuttikin ja olisi ollut kenties supersöpö lemmikki hetken aikaa ennen täysikasvuiseksi varttumistaan, mutta epäilemättä paras paikka sille oli juuri tuolla vapaudessa emonsa kanssa ;)

Lähempänä järven rantaa pääsimme seuraamaan virtahepojen kellottelua. Auringonpaisteessa nuo melkoisen möhkälemäiset otukset makoilivat laiskan näköisinä mudassa ja samaan aikaan linnut puhdistivat niiden nahasta hyönteisiä ja muita loisia. Noin kolmen tunnin ajomatkan aikana näimme jälleen seepralaumoja, impaloita, erilaisia gaselleja, pahkasikoja ja tietysti erilaisia suuria lintuja, joita vesistöalueen rantakosteikot vetivät puoleensa. Koska maanantai ohjelmassa oli pitkä, usean tunnin ajomatka Serengetiin, piti meidän kuitenkin lähteä puolen päivän tienoilla puistosta pois ja aloittaa siirtymätaival Ngorongoron kraaterin halki Serengetiin.

Ajomatkalla nousimme vähitellen korkealle ylängöille ja korkeimmillaan tie kulki reilun kahden kilometrin korkeudessa. Kuuden tunnin ajamisen aikana ehdimme keskustella monenlaisista asioista Isacin kanssa ja mies osoittautuikin todella mukavaksi, rennoksi ja miellyttäväksi ihmiseksi. Välillä pysähdyimme ihailemaan Ngorongoron kraaterin käsittämättömän suurta jylhyyttä ylhäältä kraaterin reunalta ja alas laskeuduttuamme aloimme halkomaan kraaterin pohjan loputtomalta näyttävää savannia. Ngorongoron alue on Maasaiden erikoissuojelualuetta, mikä tarkoittaa, että tuolla alueella eivät ketkään muut saa asua, kuin tämä pieni vähemmistöheimo.

Ngorongoron maisemaa halkoessamme näimme aina siellä täällä pieniä Maasaikyliä ja karjaansa laiduntavia paimenia. Akaasiapuiden kauniit muodot kuuluvat oleellisena osana tuohon maisemaan, joten oli tosi hienoa päästä näkemään nuo erikoislaatuiset näkymät. Valokuvia kylien Maasaista ei kuitenkaan kuulemma ole lupaa ottaa, joten meidän pitää vielä erikseen tehdä maksullinen vierailu Maasai-kylään, jotta pääsemme luvan kanssa ottamaan kuvia näistä vaikuttavan oloisista heimolaisista.

Kirjauduttuamme Ngorongorosta Serengetin kansallispuistoon, aloimme halkoa loputtomalta vaikuttavaa savannitasankoa. Nimi Serengeti tarkoittaakin Isacin mukaan juuri tätä: tasaista aluetta, millä ei ole loppua. Ja noilla päättymättömillä tasangoilla totisesti riitti nähtävää ja elämää. Vaellus Serengetistä kohti Kenian Masai Maraan oli juuri menossa, joten savannia halkoi silmänkantamattomiin näkyvä lauma erilaisia laiduntavia eläimiä.



Esimerkiksi gnu-antilopit, seeprat, norsut ja gasellit täyttivät vaikuttavan näköisinä horisontin ja näkyipä joukossa myös laumoina vaeltelevia strutseja. Välillä jouduimme hiljentämään ja pysähtelemään, koska tien yli edestämme vaelsi suuria laumoja eläimiä. Toivottavasti oheisista kuvista saa edes hailakan käsityksen siitä, miltä tuolla todella näytti, sillä enimmän aikaa olimme suorastaan haavi auki ihastuksesta, kun hämmästelimme tuota savannin yli liikkuvaa suurta vaeltavaa massaa.

Päivän huippuhetket olivat kuitenkin onneksi edessä, sillä illalla hieman ennen kello kuutta ja Serengeti Sopa Lodgeen saapumistamme pääsimme todistamaan todella harvinaista tilannetta. Isacin mukaan läheskään kaikki Serengetissä vierailevat eivät välttämättä pääse näkemään ollenkaan arkaa ja ihmisiä välttelevää leopardia. Ja yleensä nekin, jotka saavat tilaisuuden nähdä tuon upean otuksen, joutuvat kiikaroimaan sitä satojen metrien päästä.


Hotellia kohti ajellessamme alkoi Isac yhtäkkiä hiljentämään huomatessaan edessämme toisen safariauton erään tien ylle kurottuvan puun kohdalla. Ja lähemmäs päästyämme huomasimme yllätykseksemme, että etuviistossa yläpuolellamme aivan muutaman metrin etäisyydellä lojui puun oksalla tuo huikean näköinen otus. Isac totesi meille välittömästi, että antakaa nyt kameran laulaa, sillä todennäköisesti ette tule koskaan pääsemään yhtä lähelle tuota upeaa eläintä. Niinpä muistikortille päätyi melkoisen mukava määrä kuvia ja videota tästä mahtavasta otuksesta. Matkalla aiemmin ohittamamme ranskalaiset safarivieraat saapuivat kuulemma perässämme tuolle samalla kohdalle vain hetkeä myöhemmin, mutta tuolloin leopardi oli jo poissa. Isac, joka on ajanut safariajeluita tuolla alueella jo 14 vuotta kertoi, ettei hänkään ole aiemmin päässyt yhtä lähelle arkaa leopardia.


Joten safariloma sujuu nyt varsin onnekkaissa merkeissä. Illalla savannille laskevaa aurinkoa ihallessa oli mukava siemailla gintonicia sekä bacardicolaa ja vaihtaa ajatuksia ja tuntemuksia kuluneelta elämysrikkaalta päivältä. Onhan tämä jotain sellaista, jota kelpaa todellakin muistella vaikkapa sitten vanhana kiikkustuolissa. Ja onneksi tätä luontokokemusten ilotulitusta on luvassa vielä vähän lisääkin, koska tiistaina on ohjelmassa koko päivän game drive Serengetissä. Mutta siitä enemmän seuraavassa päivityksessä. Me skoolataan nyt vaikkapa leopardille. Ja hyvälle lomalle.

3 kommenttia:

  1. Mikäs leopardin kohtaamisessa harvinaista oli? Varsin tyypillinen ja yleinen eläin tietyn alueen safareilla? Vai yritätkö tällä selityksellä tehdä kuvasti erikoisempaa, kuin se tdoellisuudessa onkaan?

    VastaaPoista
  2. Mietipä sitä. Kuskimme oli ajanut gamedrivejä tuolla alueella jo 14 vuotta, eikä ollut omien sanojensa mukaan koskaan päässyt noin lähelle leopardia, vaan oli joutunut aina katselemaan eläintä huomattavasti kauempaa. Joten noin lähietäisyydelle päästänyt katselutilanne oli harvinainen jopa hänelle ja meille tietysti siksi, että oli ensimmäinen kerta. Riittäisiköhän se otsikon perusteeksi? Meille riittää :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommentoi rohkeasti juttuja, kuvia tai muuta sisältöä. Kaikki palaute on tervetullutta!