Kyyti on kylmää, mutta lentokoneruoka lämmintä ja hyvää

Arusha, Tansania. Hikiä pukkaa. 26 astetta. Lomafiilis 98%

Torstaina reissunteko kohti Tansaniaa ja Sansibaria pääsi onneksi vihdoinkin todenteolla alkamaan. Hyvästelimme hieman haikein mielin koirat ja jätimme heidät kotivahdin hellään huomaan. Oulunsalon lentokentällä hyppäsimme Norwegianin puna-sini-valkoisille siiville, jotka kuljettivat meidät kunnon bulkkityyliin Helsinki-Vantaan lentokentälle, missä majoituimme läheiseen lentokenttähotelliin lyhyille yöunille ennen varsinaista lentomatkaa kohti päiväntasaajaa.

Perjantaiaamuna heräsimme hieman kehnosti nukuttujen muutaman tunnin yöunien jälkeen jo ennen neljää, sillä meidän oli oltava takaisin kentällä jo hyvissä ennen seitsemää, jolloin lento Amsterdamin kautta kohti Tansanian Kilimanjaroa lähtisi. Pikaisen aamupalan jälkeen hurautimme lentokenttähotellin kyydillä itsemme takaisin terminaali 2:een, mistä KLM:n kone lähtisi kohti Hollantia. Olipa aika helppoa heittää moikat hyiseltä näyttävälle Helsingin seudulle, joka oli saanut torstain ja perjantain välisenä ylleen melkoisen valkoisen räntähunnun. Oulussa oli sentään lähtiessämme kaunis ja aurinkoinen keli ja lumet sulamassa pois hyvää vauhtia.

Tämän vuotinen talvilomamatkamme eroaa monista aiemmista hieman siinä mielessä, että tällä kertaa päädyimme lähtemään reissuun matkatoimiston järjestämälle valmiille pakettimatkalle. Aasiaan suuntautuvilla reissuillamme olemme kaikkina viime vuosina varanneet itse omat lentomme ja majoituksemme sekä tehneet omat aikataulumme ja suunnitelmamme. Tällainen eräänlainen "reppumatkaaminen", joka tosin meidän tapauksessamme tapahtuu kovien laukkujen kera, on sopinut meille hyvin ja sen vapaamuotoisuus sekä edullisuus ovat olleet ehdoton etu.

Tällä kertaa päädyimme kuitenkin tilaamaan Afrikan safarireissumme kotimaiselta Kaleva Travelilta, sillä eri matkanjärjestäjien ja omatoimimatkojen hinta- ja sisältövertailujen jälkeen alkoi vaikuttamaan, että sillä tavalla hinta, vaivattomuus, turvallisuus ja laatu kohtaisivat parhaiten meille sopivalla tavalla. Matka on kuitenkin räätälöity sopivaksi toiveidemme mukaan, joten safariosuuden sisältöön ja kestoon sekä Sansibarin rantaloman osuuteen olemme päässeet vaikuttamaan heti matkaa suunniteltaessa. Afrikka on kuitenkin erästä monille tuttua biisiä mukaillen melkoinen "Sarvikuonojen maa", joten toisaalta on mukavaa ja mieltä rauhoittavaa jättää kuljetusten ja muiden pikkuasioiden hoitaminen paikallisille matkanjärjestäjille ja näin voi itse keskittyä täysillä nauttimaan lomasta. Varsinkin kun kyseessä on samalla synttärireissu ;)

Mutta palataanpa takaisin perjantain lentokuvioihin kohti Tansaniaa. Kahden ja puolen tunnin lento Helsingistä Amsterdamiin sujui KLM:n Boeingin kyydissä hieman torkahdellen kuitenkin varsin vaivattomasti. Saavuimme Hollantiin hieman myöhässä ja lähdimme välittömästi etsimään jatkolennon porttia melkoisen kokoiselta Schipholin kentältä. Vaikka kyseessä on ns. valmismatka, niin luonnollisestikaan tuolla välilaskukentällä ei meillä ollut ketään opastamassa seuraavalle portille, vaan meidän oli itsenäisesti hankkiuduttava seuraavalle lennolle kohti Kilimanjaroa. Jaana olisi halunnut jäädä tonkimaan kentän varsin näyttävän näköisiin myymälöihin kaikenlaista pientä ostettavaa, mutta onneksi sain hänet vakuutettua siitä, että myöhässä saapuneen lennon takia meillä ei olisi siihen oikein aikaa. Kun lopulta passintarkastusten, jonottamisen ja noin puolen tunnin pikamarssin jälkeen saavuimme jatkolennon lähtöportille lentokentän toiseen päähän, ohjattiin meidät suoraan sisään seuraavalle lennolle, joten oli hyvä, ettemme olleet jääneet shoppailemaan huolettomina kentän tulppaanikoristeltuihin myymälöihin.

Lento Amsterdamista Tansaniaan Kilimanjarolle sujui oikeastaan käsittämättömän vaivattomasti ja suorastaan herkutellen. Tilavassa KLM:n Airbussissa oli runsaasti tyhjiä penkkirivejä, joten halutessaan olisi saanut mennä vaikka keskirivin neljän istuimen kohdalle lepäämään. Ja vaikka kaikessa pitäisi suosia suomalaista, niin valitettavasti täytyy taas todeta, että kun Finnairin ja KLM:n koneita, palveluita, ruokaa tai tunnelmaa vertaa, niin kaikessa puukenkämaan lentoyhtiö vetää kirkkaasti pidemmän korren.

Noin yleisesti ottaen lentokoneissa tarjoiltu ruoka ei ihan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole koskaan oikein yllättänyt positiivisesti. Siksi olikin iloinen yllätys, kun jossain Euroopan yläpuolella kohti Afrikkaa posotellessa meille tarjoiltu KLM:n lentokonelounas osoittautui suorastaan maukkaaksi. Kanaa riisillä hapanimeläkastikkeessa ja siihen päälle tarjoillut salaatit ja muut lisukkeet olivat tuoreita, sopivan lämpöisiä, hyvän näköisiä ja mikä tärkeintä, maistuivat oikealle ruoalle. Ja kun jälkiruoaksi sai mättää vielä huippuhyvän makuista kirsikkarahkaa, niin olo oli varsin mellevä ja tyytyväinen ruokailun jälkeen. Ruokailun jälkeen pikku päiväunet maistuivatkin varsin taivaallisille.

Kahdeksan ja puolen tunnin lennolla Amsterdamista Tansaniaan ei siis tarvinnut nähdä nälkää. Jossain vaiheessa jo Afrikan ylle ennätettyämme toivat lentoemot meille annokset mahtavan raikkaan makuista jäätelöä. Juomatarjoilu pelasi luonnollisesti myös koko ajan virheettömästi ja iloisella asenteella pieni pilke silmäkulmassa. Ja kaikki juomat alkoholijuomat mukaan lukien kuuluivat tietysti lennon hintaan. Pitihän meillä Jaanan kanssa tietysti pikkuisen kilistellä hyvissä lomanaloitusfiiliksissä, joten muutamat aperitiivit tuli lennolla nautittua. Noin tuntia ennen laskeutumista Kilimanjarolle tarjoiltiin vielä toinen ateria, joka sekin yllätti maullaan positiivisesti. Enpä ole aiemmin syönyt lentokoneessa pizzaa, mutta hyvin sekin upposi kitusiin laadukkaan hollantilaisen oluen avulla huuhdeltuna. Ainoaksi huoleksi jäikin se, kuinka paljon paino nousi KLM:n herkkujen ansiosta? ;)

KLM:n koneissa ei näköjään tule syömisen ja juomisen lisäksi aika pitkäksi muutenkaan. Edessä olevan penkin selkänojassa olevan monitoiminäytön avulla onnistuu monenlainen ajanviete. Itse katsoin lennon aikana Afrikan matkan teeman jotenkin erityisesti sopivan Oscareitakin kahmineen leffan "12 years a slave", jonka parissa kului vaikuttavat pari tuntia. Lisäksi kuuntelimme musiikkia ja aika kului kuin siivillä (melkoisen osuva sanonta varsinkin lentokoneessa), kun löysin laitteesta kanavan, joka tarjosi kunnon musaa tyyliin AC/DC ja ZZ Top. Siihen kun lisätään vielä vähän pelailua keilahallissa ja pikkuisen tv-sarjoja, niin lyhyiden päiväunien jälkeen ei luppoaikaa luurikaan jäänyt.

Laskeutuminen Kilimanjaron kentälle oli hieman yllättävä ja erikoinen. Seurasimme lentokentälle lähestymistä edessämme olevien istuimien selkänojissa olevilta monitoiminäytöiltä, mutta vaikka etäisyyttä kentälle vaikutti olevan enää alle kilometri, ei koneen ympärillä näkynyt täydellisen pimeyden ja tähtitaivaan lisäksi mitään merkkiä asutuksista tai lentokentän lähestymisvaloista. Saman tien koneen alta kuuluin pamaus ja tömähdys ja olimme maassa. Ihan taitavia äijiä tuntuvat olevan nuo KLM:n kipparit, kun ohjastavat moisen melkoisen jättimäisen lentokoneen lähes olemattomien lentokenttävalojen väliin pikimustassa päiväntasaajan yössä. Mutta eipähän tarvinnut jännittää kovin pitkään laskeutumisen onnistumista, kun se tuli tuolla tavalla yllättäen yhtenä pamauksena ja kerralla erikseen pyytämättä tajuntaan. Vähän niin kuin sillä entisellä pääministerillä.

Kilimanjaron kentällä heti sisään astuessamme meitä oli vastassa matkanjärjestäjän kaveri, jolla oli lapussa sukunimemme. Lyhyiden kättelyjen jälkeen mies hoiteli meidät hienosti jonojen ohi viisumipisteelle ja olimme hetkessä pois kentältä astumassa matkanjärjestäjän organisoimaan kyytiin hotellille Arushaan. Onneksi Helsingissä käsistämme luovuttamamme matkatavaratkin olivat löytäneet tiensä samalle kentälle, joten tunnin ajon jälkeen saavuimme Tansanian safaripääkaupunkiin Arushaan, missä majoituimme The Arusha Hotelliin.

Eli nyt kirjoittelemme tätä moskiittoverkon alla köllötellen. Lämpötila tropiikin yön pimeydessä on vielä reilut 20 astetta. Loma on makeimmillaan ja alkamassa päästä vauhtiin, joten lomafiiliksetkin ovat kovassa nousussa. Lauantaina nukumme pitkään lennon rasituksia pois ja iltapäivästä ajelemme Tarangiren kansallispuistoon, mistä alkaa loman seitsemän päivän safariosuus. Toivottavasti luvassa on runsaasti Afrikan luontoa ja eläimiä, sillä niitähän täältä on lähdetty hakemaan. Mutta kaikista niistä seuraavissa blogipäivityksissä. Nyt on aika ottaa kunnon unet. Ne on tällä lentokoneessa istumisen määrällä jo kyllä ilmeisesti ansaittu? Joten hyvää yötä täältä päiväntasaajan alapuolelta Itä-Afrikasta.